Hieno päivä aloittaa bloggailu. Itsenäisyyspäivän merkitystä Paloheinän pulkkamäessä pohtiessani, tein mielessäni listaa jutuista, jotka liitän itsenäisyyteen: oma lippumme, Maamme-laulu, kunnioitus ja kiitollisuus sotaveteraaneja kohtaan, vapaus, rauha, perinteikkyys, kynttilät sankarihaudoilla ja sinivalkoisina kotien ikkunoilla…
Valkoisten hankien keskellä ja havumetsän katveessa mietin myös, kuinka sukupolvelta toiselle itsenäisyyden merkitys muuttuu. Se ei välttämättä ole huono juttu ollenkaan, ajan saatossa asiat muuttuvat.
Haikeana muistelen kuinka sain pienenä tyttönä kuunnella ukkini sylissä kertomuksia sodasta ja niiden avulla tunsin tämän päivän aina kovin ainutlaatuiseksi, juhlavaksi ja jännittäväksikin. Lapsen mielikuvitus on ihanan vilkas ja kertomuksiin on helppo sukeltaa täysillä mukaan. Kukahan kertoisi nuo samat jännittävät kertomukset omille lapsilleni…
juhlallisin terkuin,
Piia
p.s. Sinivalkoisten kynttilöiden sijaan meillä palavat hopeiset kynttilät ikkunalla. Tästä voimme kiittää kohta kolmekuista ”taustatoimittajaani”, joka öisillä jutteluhetkillään saa äidin hieman hajamieliseksi :-)
